maanantai 31. maaliskuuta 2008

Lukupäiväkirja

Nyt täytyy kyllä ylistää Kjell Westön kerronnallista lahjaa ja samaistumisen taitoa. Vaikkakin kirja oli pitkä niin sitä jaksoi kyllä lukea. Alussa minulle tuli ihan tunne, että Kjell on nainen, kun hän kertoi Vivanin tunteista niin seikkaperäisesti. Huomasin silti, että sama tapahtui mies henkilöidenkin kohdalla. Lukijaa pitää myös otteessaan se, että siinä ei tarkastella ainoastaan yhden henkilön elämää ja yhtä näkökulmaa, vaan se on kertomus monien eri ihmisten sen aikaisista kokemuksista ja elämästä.Voisin oikeasti luulla, että Kjell on itse kokenut ja elänyt kirjoittamansa tapahtumat ja kuvailevansa ajan. Täytyy nostaa kyllä hattua uskomattoman pohjatyön tekemiselle ja Suomen historian tuntemiselle. Kirja käsittelee 1900- luvun alusta aina talvisodan alkuun sijoittuvia tapahtumia ja niinkuin jo sanoin, että kuvailusta päätellen voisin uskoa, että Westö on elänyt jokaisen kuvailemansa henkilön elämän itse, mikä kylläkin lie sula mahdottomuus. Aivan upea!

Ei kommentteja: