Yksin

Valveen ja unen rajamailla tunnen kasvoilleni putoavat pisarat. Missä olen? Miten olen tänne päätynyt? Tunnen kostean maan hajun ympärilläni. Yritän siristää silmiäni, mutta en näe mitään, on aivan pimeää ja hiljaista. Ainoat äänet syntyvät vesipisaroiden kohdatessa mustan maankamaran. Tahdon pois! Päästäkää minut pois.
Tunnen viiltävää kipua kädessäni, en saa sitä liikkumaan. Kuljetan sormiani pimeässä pitkin käsivarttani, tavoittaen kohdan, missä käsivarteni luu on katkennut pistäen esiin vertavuotavasta aukosta, alan voimaan pahoin. Silmäni alkavat tottua pimeään. Uskaltaudun katsomaan poikki menneeseen käteeni. Se retkottaa luonnottomassa asennossa vierelläni, sydämeni pumpatessa joka hetki enemmän ja enemmän verta ulos ammottavasta haavasta, mistä vaalean punertavan luunpään törröttää repaleisena. Minun on päästävä pois! Apua, auttakaa!
Nostan katseeni, näen tähtiä täynnä tuikkivan taivaan ja kuun joka paljastuu suurena ja kirkkaana sitä verhonneiden pilvien takaa. Nyt näen selvästi missä olen, makaan kuopan pohjalla ainakin kolmen metrin syvyydessä. Hetki hetkeltä ja milli milliltä uusi kotikoloni muuttuu aina vain mutaisemmaksi ja mutaisemmaksi. Kuolisinko verenhukkaan vai hautaituisinko elävältä kuoppani pohjalle?
Päälleni tippui multaa, liikkuiko joku ylhäällä? En näe ketään. Vikinää korvani juuressa, kutittavat viikset poskeani vasten, pienen eläimen tarkastaessa sopisinko sen ruokalistalle. Rotta! Tai tarkemmin katsottuna ROTTIA! Minulla oli aina ollut niitä lemmikkeinä, mutta tästä tilanteesta en pitänyt yhtään, tiesin mikä ne oli tänne houkutellut, veren haju joka ikäväkyllä oli lähtöisin minusta. Olin katsonut aivan liian monta elokuvaa, tiesin mitä rotat tulisivat tekemään, mutta valitettavasti en voisi vaihtaa pikakelaukselle saatika painaa stop nappia! Ensimmäiset hampaat painautuinat käsivarteni lihaan, kipu oli sietämätöntä. Tunsin miten jyrsijät alkoivat syödä minua elävältä, pala palalta, raastaen lihaani ja kaivautuen yhä syvemmälle. Pyristelyt eivät auttaisi, koska en pystynyt kunnolla liikkumaan, olisiko tämä loppuni? En ollut koskaan kuvitellut olevani ravintoketjun hännillä, vaan luulin aina olevani saalistaja. Toivoin, että menettäisin tajuntani, jonka jälkeen en tuntisi enää mitään ja kohtaisin ihanan hiljaisuuden.